Unisiepparien viemää

Olen aina viehättynyt eri kulttuurien alkuperäiskansojen perinteistä ja uskomuksista. Etenkin kädentaitoihin liittyvät perinteet ja uskomukset ovat vieneet mennessään.

Amerikan alkuperäiskansojen kädentaitojen monipuolisuus on aina viehättänyt jostain syystä eniten. Jo lapsena ihastuin unisieppareihin sekä tarinoihin sekä uskomuksiin niiden taustalla. Myöhemmin pääsin tutustumaan helmikudontaan sekä peyote-helmitekniikkaan, niistä lisää toisella kerralla.

Muistan lapsuuteni kotikylässä aikanaan vuosia asustaneen alkuperäisheimon, sitä en muista mistäpäin he alunperin tulivat, mutta minua viehätti lapsena tuo "intiaanikulttuuri". Enkä muista lähtikö tutustumisen unisiepparien maailmaan tuolta vai mistä lieneekään.

Unisieppareista olen kuullut muutamaa eri versiota niiden uskomuksiin liittyen, molemmat ovat kuitenkin samankaltaisia.

Uskomusten mukaan sieppari tulee ripustaa sängyn ylle. Unisiepparin verkko sieppaa pahat unet, josta ne suodattuvat höyhenten kautta hyviksi uniksi. (toisessa versiossa pahat unet valuvat höyheniä pitkin maahan). Hyvät unet pääsevät läpi verkon keskellä olevasta "silmästä".

Omat lapseni seuraavat äitinsä jalanjälkiä ja rakastavat yhtälailla unisieppareita. Isoimpien lasteni ollessa 4-8 vuotiaita, muistan heidän ajoittain vaihdelleen asunnossamme olevien unisiepparien paikkoja. Joskus kysyin, miksi ajoittain haluavat vaihtaa oman unisiepparinsa toiseksi. Vastaukseksi sain, että "tämä unisieppari ei toiminut viime yönä, kun näin vähän pahaa unta. Jos nyt vaihdan sen toiseen, niin sitten se taas toimii." Aina ajoittain siis meillä unisiepparit vaihtuivat huoneesta toiseen. Lasten mielestä silloin ne taas toimivat ja äiti tyytyi tähän vastaukseen.

Oli myös mahtavaa pitää aikanaan askartelukerho samaisten lasteni koulussa. Kerhossa tehtiin yhtenä vuonna omat unisiepparit ja monesta kodista tuli kiitosta tästä kurssista, osa lapsista oli innostunut tekemään kotona vielä useampiakin unisieppareita ja kodeissa moni kertoi vanhemmilleen myös tarinan, miten unisieppari toimii.

Tarinallisuus on tärkeä osa kursseissani. Rakastan sitä, että kaikella käsillä tekemisellä on omat perinteensä. Näitä perinteitä ja elämyksiä haluan vaalia ja viedä omalta osaltani eteenpäin.

Tiedostan, että mukaan mahtuu myös niitä, jotka ajattelevat, että varastamme toisen kulttuurin perinteitä. Itse pyrin nimenomaan vaalimaan näitä katoavia perinteitä, olivat ne lähtöisin mistä tahansa. Itse pyrin kursseillani tuomaan esille kunkin opettamani tekniikan alkuperän, jos se vain on tiedossa. Samalla opetan kurssilaisilleni pienen ripauksen näitä erilaisia kulttuureja, jotka ovat mielestäni vahva rikkaus.